Tapa äiti läksyillä -viikko

posted in: Blogi | 0

-Mä tarvitsen vähän vessapaperia, tytär touhaa ja kaivaa kaappia.

-Eikö siellä ole, minä yritän toppuutella. Luulen, että laitoin uuden rullan aamulla.

-Ei kun mä tarvitsen kipsiä! tytär selittää kuin itsestään selvää asiaa.

-Mitä?

-No kun me leikitään eläinsairaalaa, niin mä käytän tätä paperia kipsinä.

-Voi kuule, sulla on läksyjä. Meidän on pakko tehdä ne nyt, muistutan.

-Mä sanon sitten kun me ollaan leikitty valmiiksi.

Tytär on päättäväisempi kuin minä, leikki saa alkaa ja läksyt siirtyvät iltaan. Joskus on vähän helpompaa, mutta tällä viikolla on “tapa äiti läksyillä” -viikko. Niitä on joka aineesta ja jokainen tehtävä ja rivi on liikaa. Jokaista sanaa varten pitää lapsi maanitella takaisin pöydän ääreen.

Teknisesti ottaen läksyjä ei ole paljon. Laske viisi matematiikan pluslaskua, kopioi kolme riviä arabialaista kirjoitusta, kertaa jokin Koraanin suura, opettele kolme englannin sanaa, kurkista luonnontieteen kirjaan ja kerro mitä tapahtuu, kun siemen laitetaan multaan.

Jos käyttäisi ajan tehokkaasti, menisi tunti. Mutta jos on jo istunut koulussa kuusi tuntia, jos pitää välillä käydä haistelemassa löytyykö jostain vielä keksiä, jos pitää sekoittaa kaakaota, jos pitää terottaa kynä, ei vaan kaksi kynää tai siis kolme neljä viisi kynää. Jos pitää tapella siskon ja veljen kanssa ja jos pitää hyppiä sohvan selkänojalla. Ja jos viikon päästä on 8-vuotissynttärit eikä sen takia pysy nahoissaan, niin läksyjen tekoon menee koko ilta!

-Voi tee nyt vain, voiksä nyt vain tehdä, äiti yrittää. Äiti on sidottu tähän projektiin. Äiti ei voi alkaa tehdä jotain muuta “hyödyllistä”. Äiti ei voi täyttää tiskikonetta eikä ripustaa pyykkiä. Äiti ei voi keräillä leluja tai järjestää maustehyllyä. Äiti ei voi kurkistaa Facebookiin. Jos äiti nousee paikaltaa, niin ihan varmasti tyttö juoksee pois.

-No mitä jos ei tehdä ollenkaan, äiti väsyy, sanot vain huomenna, ettet pystynyt.

-Eiiikää, lapsi hätääntyy ja alkaa itkeä. Ottaa taas kynän käteen.

Toisinaan pääsemme jonkinlaiseen hyvää vauhtiin. Kutsun sitä keskittyneisyyden keskiöksi. Kaikki sujuu kuin rasvattu. Lapsi oppii ja osaa. Se hämmästyttää minua, miten paljon se osaakaan.

-Tähän tarvitaan vielä älef, että siihen voi kirjoittaa häräkät, lapsi selostaa arabian kielioppia.

Toisinaan tekisi mieli hakata kirjalla päähän.

Jordaniassa Suomi tunnetaan kouluihmeen maana, jossa lapset oppivat, vaikka ei ole läksyjä. Mutta täällä ei osata mennä siihen suuntaan. Resepti olisi lopulta aika yksinkertainen: Lapsi joka liikkuu, leikkii ja harrastaa, oppii paremmin kuin lapsi joka istuu ja pänttää.


Eläinsairaalassa tarvitaan nyt hoitajia, läksyt saavat odottaa.

E

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *