Perheretki eläinlääkärille

posted in: Blogi | 0

Löytökissa täytyy viedä eläinlääkärille. Sen lapsetkin ymmärsivät. Olin aiemmin päivällä käynyt muutaman korttelin päässä sijaitsevalla klinikalla kysymässä, onko heillä aikaa. Silloin, kun kissa tuli meille, oli ramadan ja kaikki elivät hieman enemmän öisin. Niinpä eläinlääkärikin piti ovensa auki iltaruuan jälkeen kello kymmenestä kahteen yöllä. Mikäs siinä, laitoin kuopuksen nukkumaan anopin luokse ja sitten mentiin. Minun tyttöni ja kälyni pojat halusivat lähteä.

Edellissä postauksessa kerroin, miten kissa tuli meille: http://www.jordanianlaura.fi/blogi/meille-tuli-kissa/

Pentu oli tosi pöyinen, kun lapset löysivät sen kadulta.

Mihin ihmeeseen me laitetaan kissa? Pussiin? Reppuun? Pysyisikö se koko matkan sylissä? Lopulta ratkaisimme pulman laittamalla sen vanhaan lintuhäkkiin. Se miukui koko matkan hädissään.

Olimme varmaan aika ihmeellinen näky. Pienet lapset kadulla keskellä yötä kuljettamassa häkkiä, josta kuuluu maukumista.

Eläinlääkärissä oli paljon nähtävää, siellä on nimittäin myös eläinten hotelli. Lapset katselivat lasin läpi isoja saksanpaimenkoiria, angorakissoja ja hassua pientä pystykorvan pentua. Sitten lapset kyselivät kaikista myytävistä tarvikkeista, mitä ne olivat ja voimmeko ostaa kissalle kaulapannan tai hiirilelun tai korin. Olisi voinut luulla, että lapsia oli mukana enemmän kuin neljä, niin vilkasta oli eläinlääkärin vastaanotolla.

Eläinlääkäri tarkisti kissan hampaat ja arvioi sen iäksi kuusi viikkoa. Se painoi 600 grammaa. Se sai rokotuksen ja matolääkkeen. Sen kynnet leikattiin, sen korvat ja nenä puhdistettiin. Se olikin tosi pölyinen tyyppi.

Kissa sai oman neuvolakortin, johon merkittiin kaikki se tiedot, turkin ja silmien väri ja rokotukset. Lapset ovat nimenneet kissan Suusiksi. Eläinlääkärin näkemys kirjoitusasusta oli hauskasti Sosi.

Eläinlääkäri hankasi sen turkkiin shampoota. Lapset huudahtelivat ihastuksesta ja säälistä, kun kissa tarrasi suihkuun kiinni. Se rääkyi ja itki. Se ei olisi halunnut veteen. Mutta hyvinhän se meni ja pikkuisesta pölypallosta tuli hohtavan valkoinen.

Eläinlääkäri kuivasi pennun turkin huolellisesti, mutta pesun jälkeen kissa tärisi varmaan yhtä paljon kauhusta kuin kylmästäkin. En kertakaikkiaan voinut laittaa sitä häkkiin kotimatkaksi. Yö oli tuulinen, joten minulla oli takki ylläni. Sinne farkkutakin alle, minun kainalooni se pääsi ja siitä tuli minun pikkuvauvani. Nykyäänkin se kehrää aina, jos minä otan sen syliini.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *