Paaston herkut

posted in: Blogi | 0

Paastopäivä loppuu illalla auringonlaskiessa. Minä leivon joka päivä jotain makeaa illaksi. Kälyni tekee pikkupurtavaa, pitsaa tai juustorullia. Toinen kälyni yllättää salaatilla, makealla tai jollain erikoisella oheisruolla. Appiukko on erikoistunut salaatteihin ja hedelmäkoktaileihin. Ja itse kodin haltia eli anoppi tekee pääruoan.

Olen leiponut joulutorttuja ja kauraryynisuklaakookospullia pitääkseni paastopäivän työn mahdollisimmat pienenä ja yksinkertaisena. Mutta aloin sitten kehitellä monimutkaisempiakin reseptejä.

Sisko Suomesta oli kylässä hiihtolomalla ja toi tuliaisiksi fariinisokeria vappusimaa varten. Tein muuten 12 litraa simaa ja möin Suomi-koulun hyväksi. Mutta fariiniskeria jäi pieni nögönen. Paketin kyljestä bongasin porkkanamuffinssien ohjeen.

Porkkanan raastaminen nälkäisenä on kovaa työtä. Alla oleva hieno astia on muuten Suomesta kirpputorilta löytynyt Arabian lautanen

Mutta mutta, olepa päivä ilman ruokaa ja yritä sitten raastaa porkkanaa. Lihasvoima on olematon. Raastoin neljä porkkanaa ja se oli liikaa. Tuntui, että sormet kramppaavat, porkkanaa ei jaksa pidellä ja raastinrauta luistaa alta pois, koska ei sitäkään jaksa pidellä.

Sain kuin sainkin ainekset sekoitettua yhteen. Yksinkertaistin hommaa kuitenkin sen verran, että en tehnyt muffinsseja, vaan voitelin kakkuvuoan ja kaadoin koko taikinan siihen. Makua sai sitten jännittää iltaan asti, sillä pidätin haluni, enkä suinkaan maistellut taikinaa. Valmista kakkua otin vasta illalla paaston loputtua. Hyvää tuli.

Ohje löytyy myös täältä: https://www.dansukker.fi/fi/resepteja/porkkanamuffinit.aspx

Minun lempileivonnaiseni on ehdottomasti kanelipulla. Maitokahvi ja kanelipulla (tässä kohtaa voi lukija kuulla kirjoittajan kaipaavan huokauksen, enää viisi tuntia jäljellä päivänvaloa).

Olen hyvä leipomaan leipää ja kakkuja, mutta mikään pullaihminen minä en ole. Aika siis opetella. Google avuksi. Vaivaa kunnolla, ei liikaa jauhoja, muista kohottaa. Taas pääsemme siis leipomisen fyysiseen osioon. “Vaivaa taikinaa käsin 15 minuuttia”. Millä lihaksilla, kysyn vain.

Taikina tuli, kaulitsin sen litteäksi, levitin voin ja kanelisokerin, rullasin ja pilkoin. Lapset muovailivat etanoita. Isompi teki hienon kotilon. Pienempi pyöritteli näppärästi oikein monta pitkulaista etananpoikasta.

Lännen Media Suomessa julkaisi kolumnini ramadanista. Juttu oli muutamassa maakuntalehdessä. Tässä linkki Kalevan nettisivuille: https://www.kaleva.fi/uutiset/ulkomaat/kolumni-onneksi-minun-ei-oikeasti-tarvitse-nahda-nalkaa-kokemuksia-ramadanin-vietosta-jordaniassa/819779/

Kannattaa lukea,sielläkin puhutaan kanelipullista. Mutta silloin, ensimmäisenä päivänä, josta kolumni kertoo, en todellakaan leiponut, rohkeus mielikuvituksen käyttöön nälkäisenäkin on löytynyt vasta viikon kuluessa.

Pullan leipominen on luovaa puuhaa. Kanelipullasta voi pyörittää vaikka etanan.
https://www.menaiset.fi/artikkeli/ruoka/reseptit/maailman-paras-pullataikina-tarvitset-vain-taman-reseptin

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *