Naapuri pelasti minut nuppineulalla

posted in: Blogi | 0

Alakerran naapuri on hyvä ystäväni. Olen jollakin tavalla hänen kanssaan tekemisissä joka päivä. Hän vie lapset tarhaan ja kouluun, sillä minulla ei ole autoa. Hän leipoo usein ja lähettää meille aina kakkua. Lapset leikkivät hänen kotonaan iltapäivisin ja jopa syövät siellä lounasta. Hän on niin avulias, että joskus oikein hävettää, kun aina saamme jotain erityiskohtelua.

Tällä hetkellä mieheni on töissä Akabassa, kaukana Jordanian eteläisessä nurkassa. Muuten pärjäämme hyvin, minä tappelen lasten kanssa hyvällä menestyksellä, mutta onnettomuuden sattuessa olemme tuuliajolla.

Eilen pesin pyykkiä. Olin lajitellut pyykkikasat kylppärin lattialle värin mukaan. Valkoinen, punainen, musta. Kylppärin lamppu ei pala. Olen ajatellut, että kylle me selviämme, kunnes mies tulee takaisin. Mutta hämärässä kylpyhuoneessa en nähnyt, mihin käteni pistin. Kun kouraisin pyykkikasan lattialta, sormeni osui lämpöpatteriin. Lämpöpatterin maali lohkeilee, ja osuin maalipintaan sellaisella voimalla, että kuivaa maalia tunkeutui kynnen alle sentin verran.

Olin valmis huutamaan tai pyörtymään säikähdyksestä, mutta voimakas adrenaliinipotku piti minut tolpillani.  Tajusin, että en voi tehdä mitään, yksin huutaminen ei auta. Meidän perheessä mies on aina ollut se, joka hoitaa kaikki vammat ja loukkaantumiset. Hän kaivaa tikut ja kaktuksen piikit lasten sormista ja lasinsirut jalkapohjista. Puin kengät jalkaan ja menin anopille eli Ommille, joka asuu viereisessä rapussa.

Ommi on todella käytännöllinen ja avulias ja loistava kokki, mutta hän ei kestä nähdä verta. Hänestä tuli sairaampi kuin minusta, kun hän näki sormeni. Ommi soitti alakerran naapurille ja sai lainaksi pinsetit. Vähän myöhemmin naapuri tuli itse perässä. Jumalan kiitos hän oli tarpeeksi kylmäpäinen voidakseen auttaa. Hän irrotti hijabistaan nuppineulan, puhdisti sen ja kaiveli verta ja maalinpaloja kynnen alta. Vasta kun koko jupakka oli ohitse, tuli kipu. Sormessa tykytti ja aloin palella.

Illalla nukkumaan menessä otin laastarin pois ja huomasin, että sormi on turvonnut ja ihon sisälle on jäänyt roskaa. Aamulla arvelin, että minun on lähdettävä joko lääkäriin tai naapuriin, valitsen jälkimmäisen. Taas hän kaiveli neulalla ja sai pois pieniä maalinmuruja. Hoidon lisäksi sain ihanan espressomaitokahvin ja suklaata.   

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *