
Kevät keikkuen tulevi. On ollut niin keikkuva kevät, että olen ihan lopussa. Kaipaan kesää ja lomaa. Kylmä pitää Ammania otteessaan. Välillä lämpötila nousee ihanasti kahteenkymppiin, sitten se taas laskee, alkaa sataa ja tuulla. Kun katselen suomalaisia kevätkuvia, tulen vieläkin masentuneemmaksi. Takatalvi ja tuiskusade. Miten maailman onnellisimmaksi julistettu kansa oikein kestää?
Muistan omilta kouluajoiltani tämän tyyppisen kevätmasennuksen. Että ei enää huvita, en halua vetää kouluvuotta perässäni. Motivaatio on loppu, kokeet menevät huonosti. Lapsiparkani, joka käy jordanialaista koulua. Otan joka päivä läksykirjat esille, mutta jos lapsi ei itse viitsi, niin ei kyllä jaksa äitikään. Onneksi näyttää siltä, että lapsi pärjää, vaikka teemmekin läksyjä vähän vähemmän innostuneesti.

En kestä koululaitosta. En kestä vesitankkien tyhjenemistä kesken viikon, en kestä kaasupullojen vaihtamista uuniin ja lämmittimeen. En jaksa täyttää juomavesiautomaattia. En jaksa istua liikenneruuhkassa.

Mutta.
Täällä on sentään valoisaa ympäri vuoden. Siskoni Suomessa yrittää kannusta minua: Jordaniassa voi poimia tuoreita hedelmiä suoraan puusta ympäri vuoden. Suomessa kauden hedelmä on hitto vie palsternakka! Sisko on oikeassa. Jordaniasta löytyy vuorenrinteitä, aavikkoa ja subtrooppista kosteutta. Aina on joku hedelmä kypsymässä.
Lähden kävelylle, lähden etsimään kevättä ja kauneutta. Omenat ja persikat hienostelevat valkeassa kukkahunnussa. Edellisen päivän rankkasade on pyyhkinyt maahan puolet kukista. Hirvittää. Jos ilmastonmuutos aihettaa myrskyjä, voidaan tulevaisuudessa varautua myös siihen, että hedelmäsadosta tulee puolet pienempi.
Seuraavalla viikolla lämpenee. Hei, ehkä kevät sittenkin on täällä! Viikunapuussa on pieniä lehtiä! Pikkuruiset viikunapallerot näyttävät hassunkurisilta, ne törröttävät suoraan rungosta.

Viikunapuun lehdet ovat todellinen kevään mittari. Viikunat ovat nimittäin pitkälle kevääseen paljaina, ne ovat aavemaisia harmaita käkkyröitä, joista viime kesän kasvusto kohoaa pitkinä tikkumaisina oksina. Ne odottavat pidempää päivää ja kuumaa aurinkoa ennen kuin uskaltavat avata silmunsa.

Vasta elokuussa kypsät viikunat alkavat painaa oksia alaspäin. Niiden jälkeen tulevat viinirypäleet. Oliivien vuoro on marras-joulukuussa. Granaattiomenat, appelsiinit ja sitruunat ovat talven hedelmiä.
Pihassa olevat eskadeniat ovat kukkineet jo syksyllä ennen kylmän tuloa. Tuoksu on ihmeellinen vanilijan ja jasminin yhdistelmä, joka leijailee koko naapurustossa. Nyt eskadenia kasvattaa hedelmiään, kohta saadaan imeskellä kullankeltaisia palleroita.
Hedelmäpuiden kukinnot ovat yleensä rajuja ja lyhyitä, hedelmät kypsyvät nopeasti. Anoppi tuo naapurista tuoreita manteleita. Jo nyt!? Sehän tarkoittaa, että kohta saadaan persikkaa ja luumuja!

Anu Morchy-Levy
Nuo punaiset suippopaprikat ovat minun ylivoimainen lempparini.
Enka todella kadehdi maailman onnellisimman kansan ilmasto-olosuhteita.
Vaikka taalla joskus elokuussa alankin valittaa, mutta muistan sitten pistaa suuni suppuun aika nopsaan.
admin
Jep, kyllä täällä kuumaa riittää, ei pitäisi valittaa, vaikka kevät on pitkä ja sateinen.