Ennen äitienpäiväa -lyhyt merkintä

posted in: Blogi | 2

Olimme lähdössä kotiin iltaruuan jälkeen. Ramadanin aikana menee aina liian myöhään. Ruoka on noin kello 19.30. Kukaan ei tietenkään syö itsekseen, vaan kaikki kokoontuvat yhteen. Sen jälkeen juodaan teetä ja kahvia, täytetään tiskikone ja katsotaan telkkarista Ramez, joka on lapsille ramadanin ajan ilo. Kotiin päästään aikaisintaan vasta puoli kymmenen aikaan.

Otin hedelmäsalaattia mukaani kotiin. Mutta pienin huusi, että hän haluaa pelkkiä mansikoita. Otin sitten mansikoita. Kotona hän huusi, ettei niitä saa pestä. Isoin halusi katsoa Youtubea, ja minä huusin, ettei illalla enää katsota.

Kun käännyin, osui kyynärpääni pöydän reunalla olevaan lasiin. Osuessaan lattiaan se ei suinkaan hajonnut sirpaleiksi, vaan siitä tuli jauhoa. Minä huusin isoimmalle, että heittäisi minulle kengät keittiöön. Onneksi käden ulottuvilla oli lattiaharja. Lakaisin ympäriltäni sen verran, että saatoin hakea imurin.

Samalla kun imuroin, pienin huusi koko ajan, että anna mansikoita, tai että niitä ei saa pestä. Sitten hän huusi, että häntä itkettää ja että hän haluaa nenäliinan. Jatkuvasti ja aina vain, imurin äänen ylitse: mansikoita joita ei saa pestä , itkettää ja nenäliina. Minä priorisoin keittiön lattiaa.

Keskimmäinen tuli kesken kaiken. Sormessa oli haava, josta vuoti verta. Verta tippui lattialle, ja ennen kuin tajusin, että missä mennään, minä levitin veren imurilla ikäväksi tahraksi. En vieläkään ymmärrä, mistä haava tuli, jostain kaapin saranasta ehkä. Otin puhdistusaineen ja laastarin ja hoidin sormen. Sitten jatkoin imurointia. Pienin huusi vieläkin lakkaamatta.

Kun olin imuroinut, pesin mansikat ja pienin söi jokaisesta puolet ja järjesteli puolikkaat jonoon keittiön pöydälle.

Pienin ja keskimmäinen nukahtivat minun lukiessani iltasatua. Isoin ei olisi millään halunnut nukahtaa, enkä minäkään halunnut jättää kesken jännittävää salapoliisikertomusta.

On puoli yö. Kaikki nukkuvat, minä pesin keittiön lattian, sillä pelkäsin lasijauhoa. Ja olihan lattialla vertakin.

Äsken muistin, että huomenna on suomalainen äitienpäivä. Onpa kyllä tosi mukavaa olla äiti.

Kun otin kuvan huolellisesti tehdystä puolikkaiden mansikoiden rivistöstä, huomasin, että pöytäliinaan oli piirretty kuulakärkikynällä

2 Responses

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *