Älä osta farkkuja!

posted in: Blogi | 0
Eid-juhlaa varten on pakko hankkia uudet vaatteet.

Kaikki farkut ovat skinny-mallisia ja tiukkaakin tiukempia. Melkein kaikissa on lisäksi rikotut polvet. Värit ovat valmiiksi kuluneita, haalean sinisiä.  

” Äitini on kotoisin Laihialta

Vaatekaupassa on mukana minun äitini, joka tullut Ammaniin hyvissä ajoin ennen Eidiä nähdäkseen, miten siihen valmistaudutaan. Äitini on hyvin kulutuskriittinen. Isäni sanoo, että se johtuu siitä, että äiti on kotoisin Laihialta, mutta kyllä se on vain tervejärkisyyttä.

” Ei voi kahdeksan kilon kinkkua tunkea neljän kilon pussiin, eikä varsinkaan vaaleansiniseen stretch-farkkuun.

-Onko sun ihan pakko ostaa farkut? äiti kysyy.

-Eidinä on kaikilla pakko olla uudet vaatteet! minä tuskailen.

-Älä osta farkkuja! äiti menee lopulta suoraan asiaan.

Tarkastelen takalistoani. Voi olla, että äitiliini on oikeassa. Ei voi kahdeksan kilon kinkkua tunkea neljän kilon pussiin, eikä varsinkaan vaaleansiniseen stretch-farkkuun.

Vihreät sandaalit…
Vai kultaiset?
Kaivoin kultasandaalit omasta kaapistani, ne ovat hyvin palvelleet, ehkä vähän jo rähjäiset.

Ramadan-paasto on ihmeellisesti poistanut turvotuksen. Ruokavaliosta puuttuu melkein kokonaan leipä ja maito ja tietysti kaikki mössönannavälipalat. Olivatko ne syynä vatsan pömppään? Myös puntari on minun puolellani. Kyllä sieltä on pari kiloa lähtenyt. Olen siis saanut litteän vatsan ilman mitään treeniä.

Ettei kenenkään tarvitse tuntea itsään kateelliseksi, lisään vielä, että olen lopettanut imettämisen helmikuussa, ja vatsan lisäksi tissini ovat kadonneet.

Yritän pitää ostosreissun mahdollisimman lyhyenä, menen siis suoraan City Malliin, Ammanin parhaimpaan ostoskeskukseen. Ja siellä, ehkä vähän tylsästi, kävelen H&M:lle.

Valitsenko kultaiset vai vihreät?

Paidat roikkuvat ja housut kiristävät. Ylä- ja alaosa ovat eriparia. Yläosa on enintään kokoa 36. Alaosa on vähintään kokoa 40!

Yritän olla itselleni lempeä. Kun kroppaparka on ollut paastolla, ehkä se on yrittänyt kerryttää vararavintoa reisiin, sellaista kaikenvaraenergiaa.

Yritän muistella, mitkä ovat naistenlehtien vinkit. Olkatoppaukset ja v-aukko suurentavat. Sopiva ryhtiä antava paitapusero löytyykin. Mutta takapuolta ei voi millään vinkeillä pienentää, se täytyy siis peittää. Tummansiniset, leveälahkeiset housut sopivat.

Vihreät korvakorut olen saanut kauan sitten ystävältäni Suomessa, hän huovutti villapallot itse. Kultaiset ovat lähikadun tilpehöörikaupasta, maksoivat 1 dinaarin eli noin 1,5 euroa. Vihreä kaulakoru on Suomesta, Pietarsaaren Lähetyskirppikseltä.

Alan katsella vaatteisiin sopivia kenkiä.

-Onhan sulla jo kenkiä vaikka millä mitalla, äiti muistuttaa. Kauppareissu loppuu siihen.

” Olen enemmänkin sellainen, kunhan nyt jotain on päällä -tyyppinen henkilö.

Kun tulen kotiin, käyn näyttämässä vaatteita Ommille eli anopilleni.

-Ostitko myös kengät, Ommi kysyy ensimmäisenä.

-Eh en, ei huvittanut, yritän selittää, kyllä minulla jo on. Ommi, kuten koko arabialainen perheeni, on hyvin tyylitietoinen. Minä en aina ihan sovi joukkoon, olen enemmänkin sellainen, kunhan nyt jotain on päällä -tyyppinen henkilö.

Käytetyt kengät ovat ekologisempi vaihtoehto kuin uudet.

Tänään Ommi yllätti minut, lähikorttelin naapurin veljen kotiapulaisen työsuhde oli päättynyt. Hän oli matkustanut kotimaahansa ja jättänyt kasan vaatteita ja kenkiä.

-Kenenkään muun jalka ei ole yhtä pieni, niinpä toin nämä sinulle, Ommi sanoo.

Ihanaa, nyt on niin paljon kenkiä, että on mistä valita! Eikä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa ostosten tekemisestä.

Tämän jutun kuvat otti 5-vuotias prinsessani.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *