Ammanin kissat

posted in: Blogi | 0

Sain niin paljon kommentteja ja kysymyksiä katukissoista, että tässä vielä yksi kissa-aiheinen postaus. (Tai ehkä näitä tulee vielä lisää ja joudun muuttamaan blogin nimeksi Ammanin kissat). Kaikki alkoi siitä, kun lapset toivat meille toukokuun puolivälissä kissanpennun.

Ammanissa on katukissoja todella paljon, mutta ihmiset pitävät niistä ja antavat niille ruokaa. Minua katukissat säälittävät. Mutta kun kun kuulin, että kissat tappavat torakoita, aloin ajatella, että nehän ovat hyötyeläimiä. Eikä katukissoista koskaan ole ollut riesaa tai vaivaa muutenkaan.

Ruoan tähteet laitetaan monesti roskiksien viereen, jotta kissojen on niitä mukavampi sitten syödä. Olen myös nähnyt kissojen ruokinta-automaatteja, muovisia putkia, joihin kuka tahansa voi laittaa kissan kuivaruokaa.

Yhtenä päivänä kävelyllä näin tämmöisen mustanaamion. Ihan sydän hyppäsi kurkkuun, kun ajattelin, että tämä on ehkä meidän Suusin äiti. Mutta silloin kun Suusi tuli meille, se oli niin likainen ja janoinen, että ehkä sillä ei todellakaan ollut äitiä.
Muistin tämän kuvan vasta nyt, kun kaivelin puhelimesta kevään aikana ottamiani kissojen kuvia. Tämän otin toukokuun alussa. Pentu voisi kuulua samaan pesueeseen meidän Suusin kanssa. Äitikissaa ei näkynyt silloinkaan. Tien toisella puolella oli auton alle muusaantunut kissanpentu. Lähetin kuvan naapurille. Varoitus. Älä aja ennen kuin olet katsonut autosi alle!

Ulkosuomalaiset bloggaajat – Portugalissa asuva Anu Patrakka ja Sudanissa asuva Katariina Lensu – kommentoivat meidän Suusi-kissan ulkonäköä, heillä molemmilla on ihan samannäköinen kadulta sisään muuttanut kissa. Tämä laikukas mustanaamio taitaa olla sellainen tyyppi, jolla on hyvä onni tai jolla on kova tahto.

Katso Anu Patrakkan blogi Normaali Irtiotto: https://normaali-irtiotto.blogspot.com/ (Katso jutut “Kissan päiviä” ja “Kolmas varjo”).

Katariina Lensun blogi Edustusrouvan päiväkirja:http://edustusrouvanpaivakirja.blogspot.com/

Tämä kaunis eläin on kuvattu National Gallery of Fine Art -taidemuseon puistossa.

Tuttavani Maria Toivanen, joka työskentelee Suomessa klinikkaeläinhoitajana, esitti oivallisia kysymyksiä:

Pitävätkö ihmiset Jordaniassa sisäkissoja ollenkaan vai ovatko kaikki osaksi ulkoilevia ja osaksi sisällä?

-Täällä on sisäkissoja ja ulkokissoja. Jotkut oikein menevät kauppaan ja ostavat kissan. Monilla on samanlaisia löytökissoja kuin meillä.

Olen myös nähnyt erään miehen, joka kuljettaa mukanaan isoa, komeaa, valkoista kissaa. Se saa kävellä itse kadulla. Joskus kissa menee piiloon auton alle ja silloin naapurin lapset auttavat hätistämään sen kohti kotiaan. Tämä kissa on ihan selvästi sekä ulko- että sisäeläin.

Yleensä ihmiset ruokkivat kissoja pihoillaan ja kaduilla, mutta eivät päästä niitä sisään.

Kuulin juuri surullisen tarinan. Eräässä perheessä löytökissa ei kestänyt lasten riehumista, vaan tuli hulluksi ja alkoi hyökkäillä kimppuun. Se vain heitettiin pihalle, ja siitä tuli sitten katukissa.

Puistossa näin juuri toisen pihalle heitetyn tapauksen. Se oli ihan selvästi kesy kissa, koska se ei pelännyt ihmisiä, vaan yritti tulla lähelle. Sitten se kuitenkin pelästyi lapsia, juoksi pois ja tuli hetken päästä takaisin. Voi myös olla, että se oli karannut jostakin.

Kissanpäivät. Vatsa täynnä roskiksien antimia ja ruokalepo lämpimässä auringossa. Tämän kissan näkeminen oli hauska yhteensattuma. Siskon musta kissa Suomessa oli juuri kuollut ja minulle tuli mieleen, että ehkä Pippurilla oli vielä henkiä jäjellä ja se oli nyt ilmestynyt Ammaniin.

Mitä eläinlääkäri pennulle teki/sanoi kun sinne veitte? Antoiko rokotuksen ja madotuksen? Leikkauttavatko ihmiset yleensä lemmikkinsä?

-Eläinlääkäri antoi rokotuksen jotain yleistä virusta vastaan ja madotuksen. Olen nyt kolmen viikon välein kiikuttanut kissulin eläinlääkäriin saamaan lisää matolääkkeitä ja lisää rokotuksia. Seuraamme varmaankin jotain ohjelmaa, jonka mukaan katukissoja hoidetaan. Tarkoituksena on leikkauttaa kissa, sitten kun se aika on. En ole varma, mikä on käytäntönä muissa Ammanin kissakodeissa.

Lisäksi eläinlääkäri sanoi, että tavallisissa marketeissa myytävissä kissanruoissa on niin paljon lisäaineita, että ne aiheuttavat rauhattomuutta. Tämän maan tuotteiden laadun valvonnasta ei aina ota selvää, joten tämmöinenkin asia pitää ottaa huomioon.

Monilla eläinlääkäriklinikoilla saa alennusta katukissan ensimmäisestä vierailusta. Näimme pari päivää sitten ison teltan, jossa oli meneillään eläinlääkärin avoimien ovien päivä. Sinne sai tuoda uuden lemmikkinsä rekisteröitäväksi.

Internetin mukaan Jordania kuuluu rabies-riskimaihin. Kysyin siitä lääkäriltä. Olen nimittäin nähnyt kauheita painajaisia siitä, että me kaikki kuolemme, koska meillä asuu katukissa.

Eläinlääkäri sanoi, että hän ei ole eläissään nähnyt yhtään rabies-tapausta. Hän uskoo, että Jordanian rabies-luokitus johtuu siitä, että sairaudesta ei ole tilastoja. Ei pystytä todistamaan, että sitä ei olisi. Poikkeuksetta kaikki eläinlääkärin asiakkaat ottavat rabies-rokotuksen lemmikilleen.

Toivottavasti eläinlääkäri on oikeassa ja rabiesta ei ole. Ihmiset ovat paljon tekemisissä kadulla kasvaneiden eläinten kanssa. Myös koiria pelastetaan kadulta. Näen melkein päivittäin lapsia, jotka leikkivät katukissojen kanssa.

Minun oma taka-ajatukseni oli, että kun lapsilla on oma lemmikki, heidän ei tarvitse silitellä likaisia katukatteja, ja minun olla peloissani. -Älkää koskeko, ettei meidän Suusi saa mitään pöpöjä, minä aina sanon. Ja lapset jättävät katujen eläimet rauhaan.

Onnekas pikku-Suusi saa illalla nukahtaa ystävän viereen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *