Illallisella orpokodin tyttöjen kanssa

posted in: Artikkelit | 0

Hotellin ulkoterassille on katettu seisova pöytä, jossa lämmin ruoka ja kukkuroittain jälkiruokia odottavat. Hotellin kokki pyörittää isossa kattilassa pastakastiketta. Avotulella paistuvat lihalla täytetyt pitaleivät. Pöytiin on laitettu valmiiksi salaatit ja taatelit. Ruuat odottavat auringonlaskun rukouskutsua, ennen kuin iftar eli paaston lopettava ateria voi alkaa.

Vieraat ovat kaikkea muuta kuin tavallisia hotellivieraita, mutta tarjoilijat kohtelevat heitä kuin he olisivat kaikkein hienoimpaa väkeä.

-Haluaisitko appelsiinimehua vai tamarindimehua? tarjoilija kysyy enimmäisenä kaikkein pienimmältä tytöltä. Hänen nimensä on Sidra ja hän valitsee tamarindimehun.

-Ovatko kaikki tytöt paastonneet koko päivän? kysyn orpokodin emännältä, joka istuu vieressäni. Hän ei halua esiintyä omalla nimellään.

-Kyllä vain, hän sanoo. Sidralle yritin kyllä tarjota aamupalaa, mutta ei hän halunnut. Eilen oli molokhiaa, hän taisi syödä sitä kahden päivän edestä, emäntä nauraa. (Toimittajan huomio: molokhia on melkein kaikkien lasten herkkua, se on kanaliemessä keitettyä intianjuuttia, joka höystetään valkosipulilla, sitruunalla ja korianterilla).

Kun auringonlaskun rukouskutsu kuuluu, juomme kaikki vettä ja syömme taatelit. Ojennan salaatteja vasemmalle ja oikealle. Tuntuu hienolta lopettaa paastopäivä jakamalla ateria pienten ihmisten kanssa.

Keitä lapset ovat? Miten he ovat päätyneet hotelliin illalliselle? Kaikki alkoi siitä, kun jordanialainen mies nimeltä Bassam Issa halusi ottaa selvää siitä, mihin hänen vanhemmillaan oli tapana antaa hyväntekeväisyysavustusta. Almut ovat yksi islamin uskon peruspilareista. Ramadanin paastokuukauden aikaan ihmisten pitäisi erityisesti huolehtia köyhistä.

Hamza bin Abdul Al Mataleb Society for Care of Orphans eli tyttöjen orpokoti löytyi Itä-Ammanista. Bassam Issa soitti ja kysyi, mitä voisi tehdä lasten hyväksi. Bassam Issan vaimo, brittiläinen Edwina Issa on AIWA:n (All International Women of Amman) eli Ammanin kansainvälisten naisten ryhmän jäsen ja puuhanainen. Näin syntyi AIWA-naisten idoima hotelli-ilta. Ibis-hotelli Ammanissa lahjoitti illallisen tytöille ja orpokodin emännille.

Edwina Issa miehensä Bassam Issan kanssa

Tyttöjä on orpokodissa 23 ja he ovat 8-17-vuotiaita. Useimmilla on toinen vanhempi elossa, mutta Jordaniassa adoptio on hyvin harvinaista, ja se aiheuttaa näitä surullisia kohtaloita.  Jos äiti menee uusiin naimisiin, tyttölapset eivät voi asua kodissa, jossa on vieras mies. Jos isä menee uusiin naimisiin ei edellisen avioliiton lapsia välttämättä hyväksytä uudessa liitossa.

Orpokodin emäntä toimii siis kaikkien äitinä.

-Minä huolehdin heistä ja olen huolissani heistä, emäntä huokaa. Hän myös varmistaa, että lapset pääsevät joka viikko katsomaan sukulaisiaan.

Pikkuinen Sidra syö leipää ja hommusta, ja muuta ei sitten mahdukaan. Hyvänen aika, jos paastosit koko päivän, tule katsomaan, mitä seisovasta pöydästä löytyy, minä yritän. Isompi tyttö, Dima ottaa Sidran lautasen ja lähdemme yhdessä katsomaan ruokatarjontaa.

Jordanialainen herkku kubbe, joka on kuin lihapulla, mutta leivottu bulgurin sisään, kelpaa Sidralle. Dima istuu vieressäni, hän on 15-vuotias. Juttelemme niitä näitä minun vajavaisella arabian taidoillani.

Tytöt ovat vaikuttuneita illan musiikkiesityksestä. Siitä huolehtii jordanialaisjapanilainen oopperalaulaja Takako Haddad.

-Mikä ääni, eräs tytöistä huudahtaa ja pitelee korviaan. Meitä kaikkia naurattaa.Tytön nimi on Marwa. Hän on todella vaikuttunut. -Miten voimakas ääni, hän toistaa.

Illan lopuksi AIWA-naiset ojentavat jokaiselle tytölle lahjan. Mutta minäkin saan lahjan. Hauskan illan päätteeksi pöytätoverini Dima kaivaa taskustaan korvakorut ja ojentaa ne minulle. Rihkamaa ehkä, mutta samalla hetkellä kun saan ne, ne muuttuvat tunnearvoltaan korvaamattoman kalliiksi. Minulla on kaikkea, mitä elämä on saattanut tarjota, mutta silti orpokodissa kasvanut lapsi antaa minulle lahjan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *